Pääsiäinen takana ja kevät edessä. Ihanaa aurinkoa!
Kelloja siirrettiin ja päivät rupeavat valkenemaan aina vain aikaisemmin ja illat ovat pitempään valoisia.
Vietimme pääsiäisen mieheni kanssa ja ystävä pariskunnan kanssa Saariselällä, reissu oli aivan ihana ja vaikka kokonaisuudessa olimme reissussa vain neljä päivää, tuntui tämä vähintäänkin viikolta. Tämä sai minut ajattelmaan lomailua, haluamista,  tahtomista ja ajankäyttöä yleensä.

Olin toitottanut matkakuumetta miehelleni noin kaksi kuukautta ja todellisuudessa se ei vaatinut kuin 2-3 päivää kun lomatarpeeni oli tyydytetty. Mietin että miksi ihmisen ja minun täytyi niin kipeästi päästä pois kotoa, kun täällä on kaikki ihan super hyvin ja rakastan työtäni, enkä tunne tarvitsevani siitä lomaa. Jälkikäteen ymmärrän tämän kaiken.
Tämä ei ollut kohdallani ollenkaan sitä että täytyy päästä pois, vaan, että hetki muualla virkistää omaa mieltä ja näen kaiken olemassa olevan taas uudelleen. Kaksi päivääkin pois omien arkirutiinien ympäriltä, pois normaalista elinympäristöstä ja niistä perus päivä askareista – avaavat silmiä, asennoituminen/itsensä ohjelmointi uudestaan  ja antaa ns. uuden raikkaan alun ”uudella” energialla. Joskus minulle on sanottu:

”Aina kun suljet kotioven taaksesi ja lähdet pois kotoa, opit aina jotain uutta!”DSC04252

Näin kävi taas! Tämähän ei tarkoita aina, että tarvitsisi lähteä lomalle tai kauas, vaan yksinkertaisesti, kunhan lähdet, liikut ja teet! Ihminen on luotu viisaaksi ja uskon että on meidän oma valinta kuinka paljon hyödynnämme omaa kapasiteettiamme elämässämme. Uskomattomat voimavarat löytyvät jokaisesta. Saamme voimavarat käyttöömme kun treenaamme niitä. Ihan samalla tavalla kuin matemaatikko treenaa laskemista tai urheilija maratoonille juoksia, ensimmäisellä kerralla harvoin olemme jo täydellisiä.

Jään välillä itselleni kiinni siitä kuinka kaikki pitäisi olla nyt, heti ja valmista. Kärsivällisyys tuntuu olevan välillä kiven takana, varsinkin jos oikein kovasti jotain haluaa. Jos vain muistaisimme että

Parasta ei ole päämäärä, vaan se matka, välietappeineen, kolhuineen ja onnistumisen elämyksineen! Matkalla elät, päämäärän saavutat !

Kun tämän muistaisin aina, niissä hetkissä varsinkin kun kärsivällisyyttä ei meinaa löytyä.
Jos elämme hetkessä, käytämme aikamme hyvin, missä ikinä olemmekin – töissä, kotona, arjen keskellä, ystävien seurassa, olemme läsnä ja pyrimme siihen mikä meistä on hyvää niin uskon että jos annat parastasi, elämä antaa parastaan sinulle.

Tämä ei tarkoita sitä että elämäsi on pelkkää ruusuilla tanssimista, eikä vastoinkäymisiä tule, jopa päinvastoin. Mutta tällä asenteella saat ja opit vastoinkäymisistäkin ja parhaassa tapauksessa saat niistä voimaa.

Haluan? Tahdon !

Ennen ajattelin että vastoinkäymisten kuuluu ajaa minut alas ja se, että olen tehnyt jotain huonosti ja minulle tulee paha mieli – kuuluu asiaan ja näinhän se vain on. Sama asia jatkuvien tulehduskierteiden, finnisen naaman ja ylimääräisen rasvan kanssa. Tämän asian voi rinnastaa kaikkeen elämässä. Ihminen totuttautuu kaikkeen jos haluaa tai ei herää elämään hetkessä.
Ajattelin myös, että se työ mitä tein, on se työ mitä aina teen ja se palkka mitä saan, on se mitä tulen aina saamaan ja ne työtunnit mitä teen, on pomon määrättävissä ja sen mukaanhan mennään.
Olen aina ollut tunnollinen ja kuuliainen työntekijä , tämä on siis ollut mulle tosi ok, tai näin luulin.

Minulla oli salaisia, ääneen sanomattomia haaveita ja syy siihen tietysti koska luulin etten niitä voi saavuttaa. Minut on myös pienestä pitäen opetettu olemaan kiitollinen siitä mitä minulla on. Tästä en voisi olla kiitollisempi vanhemmilleni, tämä on oikeasti todella tärkeä asia ja tämän ansiosta pienistä, arkisista asioistakin on tärkeää ja helppo olla kiitollinen.

Salainen kateus kuitenkin vaivasi minua aika ajoin kun ei ollut mahdollisuuksia tehdä aina niitä kivoja juttuja, joihin valitettavasti rahaa tarvittiin.  Ajattelin muistaakseni ” No tolla nyt vaan on rikkaat vanhemmat. ”, ”Tolla kävi nyt vaan hyvä säkä töiden suhteen”, ”Hyvähän ton on.. ” – eli selityksiä selityksiä selityksiä.
Kunnes katsoin omaa napaani.

Jos haluaa tehdä hyvää, pitää aktivoitua. Jos on unelma, sen eteen pitää tehdä jotain, muuten on vain toivo. Ei ketään kiinnosta se, mitä toivon vaan se, mitä teen.” -Arman Alizad

DSC04263i

 

Olin ennen siis muille kateellinen heidän menestyksestä, vaikken sitä myöntänytkään ja tämä on ehkä ensimmäinen kerta kun sen julkisesti kerron. En silloin ymmärtänyt mitä elämässä menestyminen vaatii. Nyt kun ymmärrän niin sanon vain että Wau! Tätä minäkin haluan.
Ja älkää ymmärtäkö väärin, en tarkoita vaan maallista mammonaa, rahaa, vaan kaikkea elämän menestymistä. Raha on iso asia ja tärkeä mutta ei suinkaan tärkein tai suurin.

On eri asia haluta asioita ja tahtoa asioita. En tiedä kuuletko suomen kielessä eroa mutta englanniksi niissä on suuri ero ” I would like to …” ”I want..” tai kun kesällä meille tulee häät ja ehkä suurin virhe mitä voin alttarilla sanoa on ”haluan” , enkä ”Tahdon”. Ymmärrätte ehkä nyt ?
Jos todella tahdot, se tulee sydämestäsi ja löydät kyllä tavan toteuttaa sen. Jos jäät haluamaan, voit haluta monta kymmentä vuotta.

Ajankäytössä itse huomaan sen siinä, että minkä pistän etusijalle tekemisissäni. Mikä on tärkeintä tänään ja mikä vie minua eteenpäin tai antaa minulle jotain. Helposti voi nykyään unohtua somen pyörteisiin facebookia päivittelemään ja tekemään erilaisia testejä – eikä tämäkään ole huono jos se auttaa sinua rentoutumaan. On paljon häiriötekijöitä mitkä vievät meidän päivän energiaa ihan turhiin asioihin. Itse päätämme mihin päivämme tunnit käytämme, tämän vuoksi on tärkeää tiedostaa myös häiriötekijät, kuten itselläni televisio. Tiedän että se häiritsee keskittymistäni kaikkeen enkä loppujen lopuksi itse saa siitä rentoutumista enkä mielihyvää – joten teen tietoisen ratkaisun ja suljen television ja mielummin kirjoitan blogia tai käyn vaikk 15-30 min kävelylenkillä jossa mieleni rentoutuu ja puhdistuu. Tämä antaa taas lisäenergiaa jatkaa työpäivääkin!
Mitä tietoisia valintoja sinä voisit tänään tehdä  työsi, parisuhteesi ja itsesi vuoksi?

Rakkaudella, Silvia

(Kuvat : Simonette Jääskeläinen)