Eloon, eloon, elämään!

Elokuu, vitsi, elokuu. Ihanaa kun on uusi kuukausi!
Mutta.. miksi viime aikoina on täytynyt olla aina se mutta. Viime vuoden elokuussa koko tämä mun jo moneen kertaan mainitsemani tapahtuma alkoi kun sain tietää uusia asioita itsestäni ja historiastani.
Se kuukausi kun kaikki muuttui vaikka mikään ei muuttunut.

Olen ollut siinä onnellisessa(?) asemassa että vaikka olen paljon elämässäni jo tähän ikään mennessä kokenut, niin minulla ei ole koskaan ollut kuukautta tai päiväystä minkä muistaisin niin että siihen sisältyy ikäviä muistoja tai haikeutta.
Tottakai muistan että esim. kun serkkuni kuoli niin oli kevät talvi, mutta ei ole mitään ”maagista” erityistä päivää mikä maalautuu tapahtumien varjoon joka vuosi tai ainakin sen muistaa kun se tulee. Tätä olen monilta läheisensä menettäneiltä kuullut.

Olen käynyt psykologin vastaanotolla n. 10 kk tapahtumien johdosta ja olen kokenut sen äärettömän hyvänä että ihminen pääsee purkamaan ammattilaisen kanssa kaikkea tapahtunutta ja miettimään asioiden tarkoituksia ja merkityksiä.
Alussa muistan että jatkuva jankkauksen aihe itseltäni oli ”Milloin tämä helpottaa?”  ”Kuinka kauan tässä kaikessa menee?” , ja niin ne kuukaudet ovat vain kuluneet, onneksi on aina välillä myös helpottanut, välillä.

On hetkiä kun kaikki on hyvin ja sitten taas rämmitään suossa niin että tuntuu ettei saa happea.
Viimeiset pari viikkoa, tai kuukausi, en osaa tarkalleen sanoa sillä ajantaju hämärtyy, on ruvennut olemaan ns. normaaleja, rauhallisia päivä kun on tehnyt mieli itkeä sen takia kun on niin normaali olo. Se on hämmentävää ja niin helpottavaa. En usko että sitä oikein ymmärtää ellei ole kokenut jotain suurta kriisiä tai masennusta.

Viime vuoden elokuu oli se kun kaikki tämä alkoi. Tai no, kai se on alkanut jo 26 vuotta sitten, mutta silloin se alkoi minulle. Nyt kun viimein tuntuu paremmalta, voin vain miettiä että hitto tässä on mennyt VUOSI !!
Nyt jännittää että mitä tämä kuukausi tuo tullessaan. Odotan elokuun tuomia asioita sillä vihdoin jaksan tehdä normaaliin tapaan töitä, en yhtä paljon kun ennen mutta jaksan. Se tuntuu hyvältä koska rakastan työtäni ja asiakkaiden sekä tiimiläisten kanssa työskentelyä.
Samalla pelkään romahdusta että käyn tätä kaikkea uudestaan läpi, koska vuosi ja vuosipäivä. Kuulostaa ihan siltä kuin olisin alkoholisti joka on ollut selvillä vuoden ja muistan vuosipäiväni. Ei kuitenkaan, mutta selviytymistä se on ollut.

Nyt kun aikaa on kulunut ja voin tästä näköjään helpommin kirjoittaa niin saattaa olla että käsittelen tätä täällä bloginkin puolella enemmän eri näkökulmista. Kuitenkin, toivon että voin käsitellä ja kirjoittaa tästä kaikesta niin että joku voi tästä saada jotain vaikka ei olisi samoja asioita kokenut.

Nyt, elokuu ja eloon, eloon, elämään!
Pyrin olemaan rohkea ja vaikka pieni pelko on takapuolen alla niin haluan olla rohkea vastaanottamaan kaiken hyvän mitä elämä ja uusi vuoden sykli tuo tullessaan, koska olisin jo niin valmis siihen kevyeeseen oloon. Siihen asti nautin niistä kevyistä pienistä hetkistä mitä jo on ja muistutan itselleni että olen mennyt jo vuoden eteenpäin ja paljon on opittu elämästä ja itsestä ! Tämä saa olla väliaikaista ja edelleen, kaiken tämänkin jälkeen, uskon että kaikella on tarkoituksensa.

Ihanaa elokuuta ihmiset !
Rakkaudella, Silvia