Se on uskomatonta kuinka meidän takapihan aidan takana olevan koivun juuret yltyy ihan jokaiseen paikkaan. Siis oikeasti, ihan jokaiseen kulmaan meidän takapihalla. Ne eivät näy pintaan mutta jos alat vähääkään kaivamaan ja tekemään puutarha hommia, niin kyllä jostain kohdasta tulee aina paksu puinen juuri esiin. Sillä tuo koivu on ollut tuossa varmasti jo monta kymmentä vuotta, ei toisaalta ihme että on hetken aikaa ehtinyt upottaa juuriaan syvemmälle ja laajemmalle pinta-alalle että tuo korkea koivu pysyy pystyssä.

Tämä voisi olla ympäripyöreää jaarittelua vain koivun juurista mutta niinkuin aina, melkein kaikella on taka-ajatuksensa. Myös tällä..
Kun viime vuoden elokuussa omat biologiset juureni muuttuivat, tai oikeastaan eivät muuttuneet vaan sain tietää koko totuuden, siitä lähtien olen käynyt eri tunteiden kirjoa lävitse. Välillä suurta vihaa ja pettymystä, välillä suurta kiitollisuutta ja onnellisuutta ja todella paljon syyllisyyttä ja itseni kyseenalaistamista.  Identiteetti kriisi on ollut suurempi kuin osasin odottaakaan. Tämä on hiukan itsenikin yllättänyt mutta toki ”järjellä” ajateltuna, on se hyvin ymmärrettävää. Sillä nuo 26 vuotta kasvattamani juuret on revitty ylös ja osittain myös katkaistu. Niiden uudelleen maahan juurruttaminen kestää, mielestäni aivan liian kauan.. olenhan tuo ”tehokas supernainen” luonteeltani joka haluaa pitää johdot käsissään ja kontrollin päällä.

Entäs kun tämä nainen laitetaan tilanteeseen mihin ei ole oikeaa tai väärää tapaa toimia, ei mitään johtoa mistä ottaa kiinni? Tuntuu siltä kuin ei olisi mitään johtoa mikä kävisi oikeaan pistokerasiaan, koska mikään ei ole sopiva.
Omat juuret ovat siitä mielenkiintoinen aihe että toisaalta se ei määritä sitä ketä olemme tai mihin olemme kykeneväisiä mutta samaan aikaan sillä on niin suuri ja syvä merkitys, mitä on oikeastaan mahdotonta kuvailla sellaiselle kenelle omat juuret ovat päivän selvä asia. Se on jossain syvällä ja se vaikuttaa syvälle. Itse olen vielä aika hukassa omien ajatuksien kanssa mutta yritän sitä päivä päivältä selvittää ja avata itselleni. Sekä välillä myös teille. Kiitos kun luet ! <3

– Minä lego kädessä vanhempieni välissä serkkuni kanssa –

Ajattelin ennen tätä omien biologisten juurien löytö matkaa hyvin mustavalkoisesti. ”No, mutta ei sillä ole oikeastaan väliä mistä tulet tai kuka olet koska ainut millä on merkitystä on sun omat teot ja ajatukset, ja niitä voit aina työstää.”
Tavallaan, allekirjoitan tuon edelleen, asenne on oikea mutta kyllä biologiallakin on joku merkityksensä.
Miksi esim. ulkomailta adoptoitu lapsi saattaa olla luontaisesti kiinnostunut oman synnyinmaansa aiheista tai ruoka kulttuurista tietämättään?
Meissä jokaisessa asuu sisällä paljon omaa historiaa ja sukuhistoriaa mikä on hyvä tiedostaa, jos vain mahdollista. Se ei määrittele meitä, mutta monissa aiheissa  kun tiedostamme sen, on helpompi ymmärtää jopa itseämme. 🙂

Välillä sukulaisten, vanhempien tai isovanhempien kanssa keskustellessa, voi tulla eteen tarinoita vuosikymmenien takaa mihin voi todeta ”hei mäkin teen noin!” . Tällaiset hetket ovat mielestäni hirvittävän ihanan karmivia kaikessa mahtavuudessaan. Osa saattaa olla opittua ja osa saattaa olla sitä biologista periymää. Tämä on mielestäni äärettömän mielenkiintoinen aihe ja varsinkin nyt, kun itse paljon pohdin että olenkohan perinyt tietämättäni biologisen isäni puolelta jotain.
Kuitenkin se, mikä jokaisessa itsessä on, on tuo syvin ”core”. Tämän oman coren tunteminen on erityisesti haastavissa elämäntilanteissa todella tärkeää että pysyy omalla tiellään eikä lähde liikaa muiden vietäväksi tai matkimaan toisten toimintamalleja. Toki, ei sen tunteminen haitaksi ole koskaan, luulen että haastavissa tilanteissa tietyt asiat vaan korostuu.

Onko teillä jotain tapoja, maneereja tai mieltymyksiä ruokiin tai vaikka harrastuksiin minkä miellätte että se saattaa tulla syvältä juurista? Tai kuulostaako tällainen ajatus teistä ihan hassulta? 😀

Terkuin juuriaan uudelleen juurrutteleva Silvia