Tänään kirjoitetaan rentoudesta, valmiina olemisesta, myös  ajatuksia omasta elämästäsi!

Olen nuoresta pitäen ollut kova tekemään kaikenlaista ja tehnyt töitä nuoresta iästä alkaen. Aloitin ”työelämäni” muistaakseni lastenhoito hommista, kerhonohjaaja pestistä ja sitten monen homman kautta näihin ns. oikeisiin ammatti töihin.
En ole koskaan ollut mielestäni valmis. Tämä ei tarkoita ettenkö olisi valmis tekemään töitä ja elämään, vaan sitä että minun ei tulisi ikinä ajatella etteikö minun tarvitsisi enää oppia, kouluttautua ja pitää korvat auki.
Asialla on aina kaksi kääntöpuolta.

 

”Don’t worry about a thing ´cause everything gonna be alright.”

-Bob Marley

 

Elämä on nykyään kovin hektistä, kiireellistä ja suorittamista. Välillä tämä on väistämätöntä, mutta hartaasti toivon jokaiselle sitä että se on lyhyttä ja ohimenevää. Sillä onko valmiin vastakohta keskeneräinen? Vai se ettei tee tai edes aloita ollenkaan?
Tämän voi myös ajatella niin, että onko onnistumisen vastakohta epäonnistuminen – vai, voisimmeko pyyhkiä sanan ”epäonnistuminen” kokonaan pois elämästämme ja muuttaa onnistumisen vastakohdaksi sanan ”oppiminen”.
Uskon että tässä kohtaa kaikki on kiinni omasta ajattelutavasta ja asenteesta.
Saan itseni välillä kiinni ”täydellisyyden” tavoittamisesta ja turhasta stressaamisesta. Siihen on aivan helppo sortua nykypäivänä. Varsinkin, kun itse oletamme, että meiltä odotetaan kaikenl
aista.
Kuinka paljon kaikista odotuksista on meidän omia itsellemme tekemiä odotuksia ja kuinka paljon niistä on oikeasti todellisuutta.
Mieleeni herää väkisin kysymys; Jos emme välittäisi jatkuvasti muiden mielipiteistä, odotuksista ja emme tekisi turhia odotuksia itsellemme, helpottuisiko elämämme ?  – Luultavasti.

Täydellisinä olemisesta puhutaan paljon; ”täydellinen iho” , ”täydellinen kroppa”, ”täydellinen ihminen”.
Kuka tämän määrää ”täydellisyyden”? Jos kaikki olisimme ”täydellisiä”, yhden saman mielen mukaan, niin luulen, että arkemme olisi äärettömän tylsää kun kaikki olisivat samaan muottiin puristettuja.

Eräällä äiti-ystävälläni oli tällä viikolla Facebookissa päivitys, kun päivä olikin muuttanut suunnitelmaansa hetkessä; Lapsi oli tullut sairaaksi ja samassa yhteydessä puhuttiin elämän hallinnasta. Tämä sai minut miettimään että kuinka tämänkin äidin päivän varmasti pelasti se, että hän elää siinä hetkessä, hyväksyy tilanteen, eikä jää voivottelemaan tilannetta, vaikka vapaapäiväänsä tullut tilanne varmasti ehkä olisikin harmittanut.

 

If you don’t like something change it; if you can’t change it, change the way you think about it.” -Mary Engelbreit

 

 IMG_6954Itselläni kesti kauan ymmärtää se, että tämä elämä, on todella minun elämä mikä on minulle annettu ja olen siitä itse vastuussa. Olen hyväksynyt sen että minussa on ”vikoja”, mutta haluan myös tehdä niille jotain ja kehittää itseäni. On myös lohduttava ajatus että kukaan meistä ei ole valmis. Toisaalta, mihin meidän täytyisi olla valmiita, muuta kuin elämään juuri tässä hetkessä, parhaalla mahdollisella tavalla. Tämän oivaltaminen toivottavasti voi toivottavasti avata sinullekin ovia. Jos ei nyt heti, niin ehkä joskus kun aika on kypsä.

Nauttikaa ihmiset päivän pienistä onnenpisaroista, löytäkää joka päivästä jotain hyvää. Se voi olla hyvä, värikäs ruoka mistä olet kiitollinen, se voi olla 5 min lepohetki sohvalla, kävelylenkki, kirjan lukeminen tai vaikka meikkaushetki, juuri se mikä sinulle on ihanaa tänään. Katso päivän aikana itseäsi peilistä ja kehu itseäsi. Jos se tuntuu vaikealta, tee sitä enemmän.

Elämä on ihana oppimismatka!

Muista, sinua ei voi korvata kukaan. Olet täydellinen sinä, maailmassa ei ole toista sinua. <3

 

Aurinko terkuin, Silvia