Kun syksy kolkuttelee ainakin ajatuksissa jo, samoin usein myös kesän jäljiltä ”ruotuun” palaaminen ja painonhallinta tai painonpudotus on monien huulilla.
Itse olen sitä viimeisen viikon aikana miettinyt paljon. Hieman eri näkökulmista, sekä omasta että asiakkaiden ja ihan vain yleisestikin.

Olen ollut liikunta alalla töissä enemmän ja vähemmän viimeiset n. 10,5 vuotta ja kaikenlaista on tullut nähtyä ja koettua sekä kokeiltua itsekin. Muistan vahvasti erilaiset liikunta buumit kuten pika 30 min treenit, pitkät kaksi tuntia (tai enemmän) olevat cardiot, lempeiden treenien aikakauden ja nyt viimeisimmäksi buumiksi voisi kutsua salitreenin omaista Crossfit harjoittelua sekä muodikasta joogaa ja pilatesta sekä mindfullness harjoitteluja.
Eikä näiltä buumeilta ole vältytty ravinnon puolellakaan. Kaikki nämä ovat hyviä ja on hyvä kun asioista keskustellaan ja ne saavat huomiota, kunhan tasapaino säilyy. Ei liian yksipuolista rasitusta ja jotain palauttavaa vastapainoksi. Ei liian yksipuolista ruokavaliota vaan värejä ja monipuolisuutta.

Tätähän elämä yleisestikin on. Tai, no, tulisi olla. Jos se olisi käytännössä niin yksinkertaista niin ei tarvittaisi eri liikunnan ammattilaisia niin paljoa yksilövalmennuksissa. Väitän kuitenkin että aika pitkälti kaikki on korvien välistä kiinni sekä siitä kuinka ajattelemme itsestämme. Tästä kirjoitin viimeisimmässä kirjoituksessa ja mainitsin itsensä rakastamisen ja arvostamisen.

Saatat arvatakin miten nämä aiheet liittyvät painonhallintaan mutta ajattelin avata aihetta lisää omien ajatuksien puolelta:
Usein painonhallintaan lähdetään pää edellä kohti puuta ja valitaan se nopein ja ”helpoin” tie onneen, mikä käytännössä saattaa tarkoittaa jotain hullua kitu nälkä dieettiä missä vääristyy pidemmällä ajalla ajatukset sekä omaa kehoa että ruokaa kohtaan. Leikitään aineenvaihdunnalla ja vaikka hetkellinen tulos tulisi nopeasti, niin ei ole mitään työkaluja millä jatkaa siellä normaalissa arjessa. Ei tehdä elämäntapa muutoksia ja lopuksi tulee helposti jojoilua painon kanssa ja painonhallinta muuttuu entistä vaikeammaksi koska ei oikeasti tiedetä mitä pikadieetit tekevät kehon aineenvaihdunnalle, lihaksille tai jopa hormooniaineenvaihdunnalle.

Tänään kun tätä kirjoitan niin mietin paljon omaa painonhallinta matkaani sekä noita rakkaita vatsamakkaroita mitä välillä opettelen rakastamaan ja välillä taas itseinho nousee pintaan, onneksi nykyään ne hetket ovat lyhyitä ja saan itseni kiinni itseni moittimisesta ja pistän sille stopin. Miksi ?

Koska kehoni on minun kehoni. Se pitää minusta huolta, pitää minut hengissä, pitää huolen ruoansulatuksesta sekä aivojen toiminnasta. Kehoni auttaa minua liikkumaan ja nauttimaan elämästä, mitä sitten jos on pari läskimakkaraa siellä täällä, jos voin hyvin ja energisesti niin minulla ei ole hätää.
Jos en voi energisesti niin tottakai asialle pitää tehdä jotain.

En ole käynyt vaálla n. 2 vuoteen koska tiedän että kahden vuoden aikana painoni on noussut stressin sekä eri elämän vaihdeiden muutoksien vuoksi. Kuitenkin samalla ajattelen että ”se on vain paino”. Osa painon noususta on ollut minusta itsestäni kiinni ja nyt viimeisin vuosi on ollut vain selviytymistä ja olen onnellinen että voin näinkin hyvin. Olen pyrkinyt hyväksymään itseni juuri tällaisena koska enempään en olisi elämän kriisin keskellä jaksanut, ja välillä pitää katsoa peiliin ja miettiä mikä on tällä hetkellä tärkeintä.
Tänään aamulla minusta kuitenkin tuntui jo sen verran hyvältä että uskaltauduin nousemaan tuolle lasiselle pienelle laatalle. Ennen sille nousua ajattelin kuitenkin että tuli sieltä mikä lukema tahansa niin minulla ei ole hätää. Psyykkasin itseäni että todellisuudessa se on vain numero, tiedänhän itse pt:näkin että numero yksin ei sano yhtään mitään.
Kun numero ilmestyi tauluun niin piti nousta toisen kerran uudestaan vaálle ja tarkistaa että onko se oikeasti tuon verran. ”Okei Silvia, muista mitä just itselles sanoit!” – keskustelin itseni kanssa.
Luku ei miellyttänyt mutta kyllähän mä sen jo tiesin ennenkin sinne vaálle nousua. Välillä konkretia on hyvästä ja herättävä. Tästä kirjoitukseni aihe saikin aiheen sillä olen nyt käynyt itseni kanssa keskustelua että mitäs tässä ruvetaan tekemään vai ruvetaanko tekemään yhtään mitään ja jatketaanko samaa rataa ?
Mietin jopa että viitsinkö kirjoittaa tästä aiheesta. Nolottaisiko minua myöntää tämä ? No ei, miksi nolottaisi, se on luku siinä missä ikäkin..

En ole kuitenkaan laiminlyönyt itseäni vaikka vaaka kertoisi mitä, uskon että sen vuoksi voin näin hyvin kun nyt voin. Osittain sen takia että olen antanut itselleni aikaa ja osalta ennalta ehkäisyn (ravinto + vitamiinit sekä nesteiden saanti) vuoksi energia tasoni ovat viimeisen kuukauden aikana palautuneet vähitellen vaikka muuten vielä omiin hyviin päivittäisiin rutiineihin on hetki matkaa. Mutta viikottaiset silloin tällöin tehdyt rutiinit ovat paremmat kuin ei ollenkaan ja nyt rupeaa onneksi olemaan energiaa omiin muutoksiinkin jos näin haluaisin? No haluanhan minä, sillä muistan sen kevyen olon mikä minulla oli kehossa ja koska olen tehnyt sen ennenkin, niin ei ole mitään ongelmaa tehdä sitä uudelleen.

Itselläni toimii CellReset aineenvaihdunta ohjelma, mitä itsekin valmennan ja ajattelin antaa keholle vielä hetken aikaa palauttaa hyviä rutiineja arkeen ja jossain kohtaa syksyä tulee olemaan kuurin aika. Koska olen kuitenkin aika malttamaton ihminen joka kuitenkin haluaa tehdä pitkän matkan hyviä muutoksia niin tämä on minulle toimiva tapa. Hieman ristiriitaista ajatuksia saattaisi olla ellei olisi hyväksi todettu tapa jo olemassa.
Itselleni toimii  tämä ns. ”kickstartti” mistä saan nopean potkun muutokseen ja sitten pieniä välimatkan etappeja mitkä kannustavat jatkamaan minua hyvällä tiellä, kuitenkin rennolla asenteella koska elämän täytyy maistua elämältä !
Toivon että jokainen löytää itselleen sopivan mallin ja toivon että jokainen jossain kohtaa viimeistään ymmärtää että mitään ihmepilleriä tai vastaavaa aiheeseen ei ole, vaan se on elämän ja painon tasapainon löytämistä.
Välillä tähän saattaa riittää että lisää nesteiden saantia tai laadukkaat lisäravinteet jo hyvään pohjaan lisäksi. Toisille toimii sokerin vähentäminen ja kolmannelle riittää muutokseksi se että syö säännöllisesti. Kokonaisuus ratkaisee aina ja muistetaan että ollaan yksilöitä. Painolla ei oikeastaan ole mitään merkitystä, sillä on miltä meistä tuntuu.
Pieniä muutoksia kerralla kohti isompaa kokonaisuutta, muistutan itseäni sekä teitä ketkä painoa mietitte että kärsivällisyyttä.

Rakkaudella, Silvia